Ensimmäinen ilta ja seuraava päivä vietettiin Brysselissä. Hotellimme oli aivan Euroopan konsulaatin vieressä, mutta etsimiseen meni nälkäisenä ja väsyneenä jonkin verran aikaa ilman kunnon karttaa. Pienen lepohetken jälkeen lähdettiin ravintolaillalliselle keskustaan.
Ruoan jälkeen käytiin katsomassa pakolliset ulkonähtävyydet, kuten Mannekin Pis -suihkulähde ja St. Michel et Gudule -katedraali.
Kotimatkalla poikettiin tarkoituksella yksi metroasema pidemmälle, jotta näkisimme Cinquantenaire-puiston riemukaaren, mutta puisto olikin remontissa ja täysin pimeä eikä kaarta oltu valaistu lainkaan.
Torstaina käytiin Musée des Instruments de Musique -soitinmuseossa, joka oli todella hyvä ja maksoi vain 4 euroa henkilöltä. Museossa oli paljon soittimia eri maailman kolkista ja eri aikakausilta, ja suurimmasta osasta kuuli ääninäytteitä.
Museossa oli tuhansia soittimia useassa eri kerroksessa, ja Art Nouveau -henkinen talokin oli hieno. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää myös hieman uudempia soittimia, kuten viimeisen sadan vuoden ajan kitaroita. Maijakaan ei löytänyt sambasoittimia. Kävimme lopuksi vielä museorakennuksen 10. kerroksessa sijaitsevassa näköalakahvilassa.
Seuraavaksi mentiin Maijan eniten odottamaan kohteeseen: suklaamuseoon, joka kuitenkin osoittautui varsinaiseksi pettymykseksi. Museokierroksen pelasti kuitenkin lopussa nähty suklaan valmistus -demonstraatio. Laadukkaita suklaakauppoja oli onneksi Brysselin keskustan joka nurkalla.
Museoiden jälkeen lähdettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn valmistettuun Atomiumiin. Suurennettua rauta-atomia esittävä monumentti sisälsi pari näyttelyä ja hyvät näköalat.
Iltapäivällä lähdettiin kohti Antwerpeniä. Tapasimme illalla kaverimme kaverin Martinin, joka on alueelta kotoisin. Hän kierrätti meitä esitellen paikallista olut- ja metallikulttuuria sekä kertoi kaupungin historiasta.
Antwerpenin katukuvassa (ja esim. myydyissä suklaissa ja oluttuopeissa) esiintyi monessa paikassa käsisymboli. Martin kertoi symbolin juontavan vanhasta legendasta, jossa sankari katkaisi ilkeän jättiläisen kädet ja heitti ne jokeen. Kun kaupungin nimen eteen pistääkin h-kirjaimen, saadaan sana handwerpen, joka tarkoittaa kädenheittäjää. Illan aikana tuli Belgialaiset (erittäin voimakkaan makuiset) laatuoluet tutuiksi. Maija tykkäsi erityisesti Lindemaans Kriek -kirsikkaoluesta. Itse testasin Rochefort 10, La Chouffe, sekä Gulden Draak -merkit, jotka kaikki maistuivat hyvin. Suomalaisittain erittäin hienojen oluiden loppuhinta jäi kahdelta hengeltä alle 15 euroon, kun Suomessa olisi mennyt ainakin tuplasti enemmän euroja.
Perjantaina kävimme vain hieman kiertelemässä kauppoja ja katsomassa paikallisen kivilinnan. Kaupunkiin jäi vielä paljon nähtävää, mutta useamman päivän tiiviin rupeaman jälkeen olimme jo aivan puhki.
Kuvia reissulta löytyy osoitteista:
http://picasaweb.google.com/kpuputti/20100331Brysseli
http://picasaweb.google.com/kpuputti/20100401Antwerpen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti